Nyt on hyvä sauma avata biisi nimeltä Yks Hailee.
Yks Hailee syntyi kun halusin duunata anthemin, joka muistuttaa siitä miten tulee (tai miten haluan) suhtautua asioihin.
Tämä suhtautuminen on itsestäänselvää synnynnäisesti, mutta sen voi unohtaa.
Pointtien ylöskirjoittaminen auttaa.
Mikään luomamme systeemi, rakennelma, keksintö ei ole mitään tän kokonaisuuden ja sen rinnalla että ylipäätään olemme täällä jossain päin avaruutta elämässä tällaisessa täydellisessä systeemissä.
"täält aika hyvä yytsii/
ei oo muuta ku nähtävyyksii"
Kaikki jutut on yks hailee loppupeleissä ja suurin osa jo alkuerissä.
Sen faktan hahmottaminen on havahduttavaa.
Yks hailee, kaikki säpis´
kahden ikuisuuden välis,´
ei kenenkään tääl käsis,´
meneehän se aika nätist´
Kaikki oikeasti perustavanlaatuinen on poissa meidän käsistä; silti ja ehkä juuri sen takia kaikki menee täydellisesti.
Stygessä osoitan kiitollisuutta omasta osastani tässä matkassa, kaikki tuntuu menevän juuri oikealla tavalla.
"Avaruusmatkoil, ykkösluokas,
parhaas seuras, neulas heinäsuovas,
hyvis eikä pelkäst juomast,
ikkunapaikast luojan luomast"
Oleellisen muistaminen ja epäoleellisen unohtaminen saattaa vaatia sitä ettet ole perillä (=pysyt kaukana) ensimmäisen maailman ongelmista.
Näin ollen et välttämättä ole perillä ympäröivän yhteiskunnan jargonista, mutta se todellakin on sen arvoista!
"Pää ehkä puuta, mutt just niin hyvää puuta"
Biitti on FrostyFin-tuotantoa ja biisi nauhoitettu Satakieli -studiolla.
Kuuntele!
